top of page

KUUNVAARA

Vapaa ja luova kirjoittaja

Esiintyvä lavarunoilija, miinanraivaaja ja kouluttaja

Tervetuloa!

Olen 26-vuotias seikkailunhaluinen kirjoittaja ja lavarunoilija. Löydän inspiraatiota ympäröivän maailman synkkyydestä ja melankoliasta.

Kirjoituksilleni ominaista on absurdius, surrealismi, vahvat kontrastit sekä toivon ja tuhon välinen kamppailu – ja yhä useammin myös realistiset, immersiiviset tekstit ja tarinaa kertovat runot, joihin limittyy joskus myös kokemuksiani Ukrainasta, miinanraivauksesta sekä sodan todellisuudesta.

Kirjoitan myös tilaustekstejä, ja minut voi tilata esiintymään tai puhumaan juhliin sekä tilaisuuksiin.

Kirjoituksia

Runo: Häväistynä keittiön lattialla, Viinilasien sirpaleissa,
Punaviinissä ja viskissä,
Valkoisen paidan reikaleissa,
Vieraiden kiiluvissa silmissä. Kuin teatterin parrasvaloissa,
Istuu onneton orjatar,
jonka käsistä elämä liukui
Miehensä puvun rinnuksille.
Ihmisten edessä korville,
suhde väkivalta näytille.
Vaikka mitään ei korjata.
Aika riittää hymyille.

Katkelma novellista Neljätoista: Olen sotkenut kaiken. Aivan kaiken. Hän katsoo minua, kuin olisin jo kuollut. Palanut miljoonissa liekeissä. Kaasutettu elävältä. Kuin minun pitäisi olla jo kuollut, mutta en ole. Hänen katseessaan on inhoa. Syvää halveksuntaa.

“Minä…” Aloitan, mutta sanat kuolevat huuliltani, kun hän nipistää silm�äkulmiaan tyytymättömänä. Hän seisoo edessäni pitkänä, suurena ja niin pelottavana. Hänen varjonsa laskeutuu ylleni, kuin kalma. Mies katsoo minua tiukasti, ja minun on vaikea hengittää hänen katseensa alla. Tunnen kuinka sydän jyskyttää rinnassani, kun yritän muodostaa sanoja uudelleen. Jokin hänen ilmeessään, saa minut kuitenkin vaikenemaan.

Katkelma novellista "Käsieni jälki." Nostin katseeni kuvasta, mutta en antanut ilmeeni paljastaa mitään, vaikka kuva päässäni rakentui täydelliseksi. Olin pannut silloin merkille, että eräs pariskunta oli sivusilmällä vilkuillut meitä, mutta niin oli tehneet useat muutkin. Olimme hyvin näyttävä pari kuvassa esiintyneen miehen kanssa. Minulla oli ollut lähes iltapukumainen, mutta kuitenkin hillitty mekko, josta näki jo kaukaa, että se on maksanut omaisuuden. Ei minun tietenkään, mutta jonkun toisen.

Minun omaisuuteni ei riittäisi edes pääsiäisruohoon.

Runo: Rakastan siroja sirpaleita,
Jotka riipivät jalkapohjissa.
Pitävät jalkani maassa
Ja muistuttaa siitä,
Että olen oikeasti olemassa.
En ole harhaa tai kuvitelmaa,
En ole kenenkään unelmaa,
Varten kyhätty teos,
Vaan aito tunteva ihminen.
Jos se mitä sanoisit,
Ei sattuisi
En aidosti eläisi,
Näyttelisin vain aivan upeasti
Roolia, jonka minulle valitsit.

Katkelma Novellista Sirena: “Mutta…” Aloitin, enkä oikeastaan osannut päättää, miten olisin lopettanut lauseen. Clyde toi pikkurillinsä lähelle huuliani, mutta ei painanut sitä naamalleni. “Mitä minä sitten teen?” Tiukkasin hermostuneena, sillä en ollut tottunut tällaisiin tilanteisiin. Halusin tietää tasan tarkkaan, mitä minulta odotettiin, etten pilaisi mitään. “Olet niin kuin ihmiset ovat, normaalisti.” Clyde nauroi ja siirteli sormillaan vaatteita päiväpeiton päällä.

Olin aivan ymmälläni. Elämäni lasipurkissa oli ollut yksitoikkoista, ikävää ja minut oli koulutettu olemaan herättämättä huomiota. Minä en saisi paljastaa olevani elossa. Piti esittää koristenukkea aina kaikille. Nyt kuitenkin, Clyde väitti, että minun pitäisi olla normaalisti, niin kuin ihmiset ovat.

Yhteystiedot

Sähköposti: Kuunvaara@gmail.com

Y-tunnus:

3149567-5

Asuinpaikka: Porvoo

Sijainti: Milloin missäkin.

bottom of page